Tiesittekö että sinkutytöillä jää aivan liikaa aikaa miettiä maailman menoa ja ihmeellisyyksiä? Vaikka kalenteri olisi täynnä aamusta iltaan, jää aina yksi tyhjä rivi, jonka yksinäinen nainen täyttää tyhjänpäiväisillä ajatuksilla. Vaikka sinkkuhan ei missään nimessä tarkoita samaa kuin yksinäinen. Ystävät vain eivät pysty täyttämään olohuoneen sohvaan iltaisin jäävää tyhjää tilaa, tai kattamaan illallista joka täyttäisi vatsan lisäksi myös romantiikan nälän. Puhumattakaan toiminnoista joista aikuiset tuppaavat puhumaan kuiskaten.
Vaikka sinkkuudessa on hyvätkin puolensa (kuten lupa mennä ja tulla miten huvittaa, lupa shoppailla viisi paria kenkiä ilman että kotona odottaa happaman näköinen, omituista valitusta suustansa suoltava mies, tai lupa ihailla äänen kaupungilla ohi kulkevien miesten upeita farkkutakamuksia ystävien kanssa), iskee sinkkuus erityisesti näin syksyllä naisen kasvoille. Kuinka ihanaa olisikaan saapua kotiin pimeästä ja kylmästä syyssateesta kynttilöiden tuikkeeseen. Mies tulisi ja kaappaisi suureen ja lämpimään syliinsä, kertoisi pyykänneensä, siivoonneensa ja tehneensä ruokaa. PLOPS. Vaaleanpunainen kupla puhkesi juuri. Todellisuudessa märkänä ja kylmissään kotiin tuleva nainen kohtaisi miehensä eteisessä ehkä sekunnin murto-osan ajan. ''Mä lähen kulta reeneihin, tuun sitte..kohta.'' Ei ruokaa. Ei puhtaita pyykkejä. Saati sitten siistiä kämppää.
Mutta jotta sinkkutyttö porskuttaisi läpi lokakuun, täytyy keskittyä. Sytytellä itse kynttilät ja ostaa suklaat. Katsella läjä turhanpäiväisiä leffoja ja ihmetellä lasin läpi valuvaa vesipisaraa aivan kuten pienenä. Kuka pisaroista voittaa? Itkeä jos siltä tuntuu. Haaveilla prinssistä joka ratsastaa uljaalla hummallaan jouluksi kotiin. Kotiin sinkkutytön luokse.
